Suuri baobab on kaatunut

Niger 2010

Matka, joka ei koskaan alkanut, suunnitelma, joka ei koskaan toteutunut.

Niger on se Afrikan maa, johon meidän piti Mikaelin kanssa matkustaa helmikuussa opettamaan FITMO-festivaalin yhteydessä, mutta myös ”La reine C:n” Burkinan-version ohjaussuunnittelua varten, kun Théâtre de la Fraternité kerran olisi maassa kiertueella.

Niger on maa, johon teatteri ei matkustanut sillä kertaa, emmekä me liioin.

Olin matkalla junassa kohti Lahtea, jossa tehtäväni oli luovuttaa Vivicas Vänner -säätiön teatteripalkinto Juko-teatterille. Puhelin soi. Siellä oli entinen teatterikoulun kurssikaveri, joka kysyi, oliko se juuri Niger, johon minun oli määrä matkustaa.

– Huomenissa Tripolin kautta Niameyhin. Kentälle lähtö on kello viideltä aamulla hiihtolomaruuhkien takia.

– No niin muistelin. Siellä nimittään nousee savua presidentin palatsista ja kaduilla ammutaan BBC:n mukaan. Kannattaa ehkä seurata uutisia.

Ennen kuin olimme Lahdessa, oli selvää, että Nigerissä oli käynnissä vallankaappaus, että valkoisia kehotettiin pysymään poissa kaduilta ja että paikalliset pakenivat Niameystä. Ja että matkamme olisi pakko peruuttaa.

Jean-Pierre soitti ja kertoi, että myös FITMO oli ollut pakko peruuttaa ja teatteri pysynyt kotimaassaan. Sovimme etsivämme suunnittelulle paremman ajankohdan. Olisihan meillä aikaa, kun harjoitukset alkaisivat toivomuksestani vasta syksyllä 2011.

Tarkka käsitys tapahtumien kulusta välittyi heiveröisesti pikku uutisina Suomeen. Seuraavina viikkoina kävi selville, ettei maassa taisteltu enää niin verissä päin kuin naapurissaan Nigeriassa. Silti oli pakko myöntää, että sain olla kiitollinen, että nigeriläiset ryhtyivät toimeen torstai-iltapäivänä eivätkä vasta perjantaiaamuna, jos heidän kerran oli pakko tehdä kaappauksensa.

If-vakuutusyhtiö oli toista mieltä. Matkojen peruuntumista ei korvata matkavakuutuksesta, koska Suomen ulkoasiainministeriö ei ollut määrännyt matkustuskieltoa maahan. Ulkoasiainministeriö ei puolestaan voinut antaa mitään kannanottoa maassa vallitsevaan tilanteeseen, koska sillä ei ollut paikalla edustustoa. Molemmat asiat selvisivät lukuisten puhelinsoittojen, nettihakemuksen ja kirjallisten taustaselvitysten perusteella.

Nigeriasta alkoi dominoilmiö, joka lopetti ”La reine C”-hankkeen tai ainakin siirsi sen hamaan tulevaisuuteen.

Kevättalvella 2011 Burkinassa pidettiin vaalit, jotka eivät sujuneet levottomuuksitta. Vähän niiden jälkeen Facebookiin tuli kurssisihteeri Estellen tiedote Gambidista: ”le grand baobab est tombé”.

Suuri baobab on kaatunut.

Suuri baobab on kaatunut.

Jean Pierre Guingané oli kuollut. Syytä yllättävään edesmenoon en ole saanut tietooni vieläkään, mutta en voi olla muistelematta, kuinka hän tarjosi teatterin tilat opposition kokouksille edellisten kansallispäivien aikaan. Sen olen kuullut, että keskuksen johtoon on valittu italialainen kiistakumppanini Luca. Oletan, ettei hän toivota minua innolla tervetulleeksi ohjaamaan vaan antaa vahingon kiertää ja panee teatteritekniikan palvelemaan ikiomaa taiteellista karriääriään.

Pallo vyöryy eteenpäin. Norsunluurannikon vaalien voittaja on nyt ajettu asein palatsistaan. Veikkaan, että maan kulttuuritoiminta pysähtyy jälleen vuosiksi. Olen saanut ehdotuksen suunnitella kolmen vuoden aikana toteutettavan kurssikokonaisuuden Grand Bassamissa olojen vakiinnuttua. Hm.

Mutta Afrikka ei anna periksi. Siispä suuntaan loppuvuodesta 2011 Beniniin, minäkin. Ovathan siellä ”jo melkein kaikki” käyneet.