Phohyanen paratiisi

Swazimaa 1998

On jälleen aamunkoiton aika. Uin alasti luonnon muovaamassa kivialtaassa, jonne vesi virtaa haaroittuvana putouksena satojen metrien korkeudelta pitkin vuorenkylkeä. Tässä syvennyksessä se asettuu hetkeksi suvannoksi, kunnes jatkaa matkaansa laakson pohjalla virtaavaan jokeen. Nautin vesiputoushieronnasta katsellen altaalta avautuvaa huikeaa näkymää.

Ylhäältä syöksyvät kirkkaat vesivirrat, jotka huuhtelevat kylkiäni, edessä avautuu rehevä laakso palmuineen, kiipeilevine aamuapinoineen, kaikissa väreissä pyörivine perhosineen ja eksoottisine lintuineen. Sanovat lintuja olevan täällä noin kaksisataa lajia. Laakson takana on vuorten kupeita vehreine kasvustoineen.

Lähes paratiisissa.

Lähes paratiisissa.

Jos hetkeen voisi jäädä kiinni, jäisin tähän. Olen niin lähellä maanpäällistä paratiisia kuin olen ikinä osannut unelmoida. Sitten ihmiset alkavat heräillä ja sadepilvet lähestyvät. On kiirehdittävä pyyhkeeseen ja pukemaan.

Safarielämää

Olemme nukkuneet yön hotellin safariteltoissa, laakson pohjalla. Apinoiden iltametelin vaiettua olen kuunnellut viereisestä teltasta kaikuvaa langon ja puolison kuorsausta. Aamun sarastaessa apinat ovat aloittaneet uudelleen telmimisensä.

Ylempänä rinteessä on hotellin ravintola ja pylväiden varaan pystytettyjä bungaloweja. joiden seinät ovat värikkäiden maalausten peitossa. Niissä koreilee flora sekä fauna sulassa sovussa satuolentojen kanssa. Meille vapautuu niiden joukosta seuraavaksi yöksi kaksikerroksinen huvila, jossa uni on rauhallisempaa. Koko paikka näyttää toimivan yhden perheen yrityksenä. Valkoinen omistajabuuri näyttää ottaneen mustan vaimon, joka kulkee kepin varaan nojaavan isoäidin, pariskunnan lasten posliininhauraaksi kuihtuneen ”oman”, tukena. Eri ikäiset perheenjäsenet juoksevat sateen alkaessa nostamaan sisään ravintolan ulkopöytiä.

Absoluuttinen kuningaskunta

Paratiisiani ympäröi Swazimaa, yksi maailman köyhimmistä alueista. Tämä surkuhupaisa pikku maa on Afrikan viimeinen absoluuttinen kuningaskunta. Sen yksinvaltias on tehtaillut vuonna 1973 perustuslain, joka sementoi kaiken vallan kuningashuoneelle. Hän on päätynyt sen nojalla kieltämään kaikki puolueet. Etelä-Afrikka ympäröi valtion koko rajaviivaa ja maan talous on täydellisesti naapuristaan riippuvainen. Bruttokansantuote on arvioiden varassa, mutta varakkain kymmenys väestöstä saa siitä neljäkymmentä prosenttia eikä kuningasperheen elämänlaadussa liene moittimista.

Tienvarret ovat täynnä markkinapaikkoja, joihin joka ainoa kansalainen näyttää pystyttäneen risukojunsa. Niissä myydään taidekäsityötä: pienoispatsaita, soittimia, ruukkuja, kankaita, loputtomiin ja halvalla. Ostan pienen kivisen elefantin. Monilla myyjillä on vaatetuksena hame ja nahkainen esiliina, olipa kyseessä mies tai nainen. Asukokonaisuuteen näyttää kuuluvan myös kävelykeppi.

Kirkkoon menevä naisväki on pukeutunut siniseen siivoustakin näköiseen kokomekkoon, jonka vyötäröllä on värikäs nauha tai vyö. Banaaninlehtihameiset lapset tanssivat turkkilaisen turistibussin väelle. Neidot kulkevat rimpsuhameissa. Maalaisilla näyttää olevan paksu villapipo päässä.

Väenpaljouden ja risukojujen takaa aukeaa edelleen henkeäsalpaavien vuorten ja laaksojen jono. Ja äkkiä markkinat jatkuvatkin jo Etelä-Afrikan puolella. Sitten ne päättyvät ja eteen leviävät jälleen laajat, tasaiset viljapellot, massiiviset karjalaumat ja suunnattomat voimalaitokset. Kopperkittelin jumalan hylkäämässä Tuinsentrumissa ostamme pitkäsääriseltä buuripojalta pannukakkuja. Muita asiakkaita ei näy. Pienet maaseutukaupungit kuihtuvat täällä vauhdilla. Sitten ovatkin jälleen vastassa tietullit ja Johannesburg. Pääsemme kalterivillan juuri silitetyltä pyykiltä tuoksuvaan hyvinvointiin.

Kansainvälistä

Kone laskeutuu vain kerran, Sofiassa, paluumatkalla Suomeen. Kun saamme matkalaukut Helsingissä, on kaikkien samalta lennolta tulleiden suomalaisten laukut avattu tai murrettu, omani muiden mukana. Merkkivaatteet on viety, samoin pienelektroniikka. Minulta on kelvannut vain kamera. Sääli sitäkin vähää, sillä kameran sisällä on ollut täysi filmi hyviä kuvia Sowetosta.