Mitä Armille kuuluu?

Filippiinit 2006

Köröttelemme mielipuolisessa ruuhkassa ulos pääkaupunkialueelta, kymmenen miljoonan asukkaan Metro-Manilasta, kohti maaseutua. Meitä vie bussi, jonka omistajaliikkeen nimi näkyy isoin kirjaimin etulasin yläreunassa. Se on JEPJEP. Ruuhka on käsittämätön. Vieressä jurruttaa kolhiintuneita autoja, joissa on joskus ollut kirkkain värein maalattuja maisemakuvia.

Jep-jep!

Jep-jep!

Kadun pintaan kuvastuu varjojen seitti, joka on peräisin sekaisin pujotetuista vaijereista ja sähköjohdoista. Sivukujilla virtaa vesi ja roska, mutta lapset kahlaavat siellä polviaan myöten ja vilkuttavat tyytyväisinä bussille suut naurussa. Tienvarsilla mainostetaan kaikkea mahdollista Jeesuksesta virvoitusjuomiin. Nuolella merkitty kyltti opastaa Lif Jesus Sell Curchiin.

Filippiiniläislasten ja aikuisten arkea.

Filippiiniläislasten ja aikuisten arkea.

Poikkean välipysähdyksen aikana pieneen kauppaan ostamaan ruokoviuhkan, jolla ajaa kuumuutta loitommalle. Kauppaa pitää vanha pariskunta. Molemmat haluavat tietää, mistä olen kotoisin. Vastaus saa heidät ilahtumaan vilpittömästi. – Mitä Armi Kuuselalle nyt kuuluu?

Pilan poliisit

Kun saavumme määränpäähämme, Pilaan, katse kiinnittyy ensiksi isoon rakennukseen, jonka seinässä lukee kookkain kirjaimin Pila Municipal Center. Vain suomalaista pakkaa hymyilyttämään. Hymy hyytyy, kun silmiin osuu vaikuttava rykelmä aseistettuja poliiseja, joita seisoksii rakennukseen edustalla. Pullea poliisi nojaa erillään ryhmästä virka-autonsa konepeltiin. Käsi on rennosti lonkalla roikkuvan asekotelon varassa ja hymy arvoituksellinen.

Pila municipal center.

Pila municipal center.

Meille on järjestetty vastaanotto Pilan pormestarin virkatalossa. Aina on yhtä hämmästyttävää, millä vauhdilla eri antimet katoavat teatteriväen suihin.

Manila

Paluu Manila-hotelliin on yhtä ja samaa ruuhkaa, joka ilmeisesti jatkuu kellon ympäri. Manila Hotel on näitä useamman tähden jättihotelleja. Monista muista sen erottaa kuitenkin siirtomaa-ajan tyyliin säilötty pohjakerros, jonka päälle kymmenien kerrosten uuspilvenpiirtäjä on rakennettu. Toinen kiinnostava seikka on, että saksalaiset kertovat Klaus Mannin tehneen itsemurhansa juuri täällä, tiettyyn hotellihuoneeseen sulkeutuneena.

Hotellimme, jonka yläkerroksessa Klaus Mann otti hengen itseltään.

Hotellimme, jonka yläkerroksessa Klaus Mann otti hengen itseltään.

Nyt tänne on majoitettu ITI:n kongressiosanottajat, joita kuljetetaan busseilla teatteriin ja takaisin tähän ylelliseen mikromaailmaan. Kokouksen järjestelyt osoittautuvat kaoottisiksi, mutta osallistujajoukko arvovaltaiseksi ministereitä ja Unescon pääjohtajaa myöten. Tapaamme läheisessä ravintolassa niitä teatterintekijöitä, joilta on kielletty pääsy kongressiin. Kannustamme heitä pyrkimään kansallisen keskuksensa jäseniksi, ja jollei se onnistu, organisoitumaan yhteisöksi, joka hakee liittolaisjäsenyyttä suoraan maailmanjärjestöön.

Raija-Sinikka Rantala ja Riitta Seppälä Kansainvälisen teatteri-instituutin vuosikokouksessa. Vasemmalla tulkki.

Raija-Sinikka Rantala ja Riitta Seppälä Kansainvälisen teatteri-instituutin vuosikokouksessa. Vasemmalla tulkki.

Teatterianti on ensi sijassa ulkomailta tuotujen festivaaliesitysten ja kansainvälisen teatterikoulufestivaalin varassa. Filippiiniläisten oma panos on vähäinen ja se, minkä näemme, antaa kovin vähän aineksia vetää rajaa ammattimaisen ja harrastajatarjonnan välille. Merkittävin paikallinen toimija on mitä ilmeisimmin vammaisten lasten ja nuorten teatteri, jota myös Unesco on tukenut merkittävästi. Olen ymmällä sen suhteen. Terapiamuotona taidekasvatus on varmasti mitä parhainta, mutta katsojan elämykseen sekoittuu kiusallisesti mielikuva muinaisen sirkuskulttuurin kummajaisista ja tirkistelytarpeen ruokinnasta. Taiteeksi jalostuvaa terapiatoimintaa vai sosiaalipornoa, siinäpä kysymys, jolta ei pääse rauhaan.

Rva presidentti

Kongressille avautuu tie myös kaikkein pyhimpään, presidentti Gloria Macapal-Arroyon palatsiin. Sinne ajetaan suljetun kaupunginosan läpi, tiesulkujen kautta. Sitten siirrymme metallipaljastinten läpi sisään palatsin käytäville ja niitä pitkin illallispöytien ääreen. Isännät pitävät puheita, mutta vaikka rouva presidentille on osoitettu toivomus, että ITI:n puheenjohtaja saisi osoittaa hänelle kiitospuheen meidän vieraiden puolesta, siihen ei vain tarjoudu tilaisuutta koko illan mittaan. Rouva presidentti ei ota riskejä sen suhteen, mitä hänelle sanotaan. Teatteriväki on toki vallanpitäjien suosiossa, mutta tietyin varauksin.