Singapore Slings

Singapore 2009

Tämä on maa, jossa ei ole roskia, jossa kaikki ovat selvin päin turisteja lukuun ottamatta ja jossa kaikki on puhdasta, järjestäytynyttä ja dynaamista: valkoisen miehen siirtomaaunelma.

Ensimmäinen kiitos kuuluu nuorelle britille, Sir Stamford Rafflesille, jota täällä muistetaan patsain. Aloitekykyinen nuorukainen on aikanaan tullut paikalle kauppayhtiönsä edustajana ja tehnyt esityksen siitä, että ostetaanpa tämä alue Britannialle. Kaupat on tehty vuonna 1819 sillä puheella ja menestystarina saanut alkunsa.

Leijonan kaupunkivaltio, Singa pure, siis syntyi saarelle, jonne britit rakensivat laivastotukikohtansa. He pitivät sen hallussaan aina vuoteen 1971, vaikka alue itsenäistyi jo kuutta vuotta aikaisemmin. Kukoistavan ja järjestäytyneen miniatyyrivaltion aikaansaaminen ei tosin suonut herra Rafflesille lopullista onnea, sillä hänen perheensä sattui hukkumaan paluumatkallaan Englantiin, eikä miehelle itselleenkään ehtinyt kertyä ikää juuri yli neljänkymmenen.

Toinen, yhtä kyseenalainen kiitos taas kuuluu lee Kuan Yewille, joka käytti valtaa maassa puoli vuosisataa, kun hän luopuessaan vallasta 1990 nosti seuraajakseen oman poikansa ja ryhtyi tämän neuvonantajaksi. Hänen valtakuntasi tarjosi rajattomat mahdollisuudet yrityksille, joille lainsäädäntö muualla maailmassa osoittautui liian ahtaaksi. Liiketoiminta saneli yhteiskunnan logiikan ja bruttokansantuote kasvoi. Demokratia toistui juhlapuheissa.

Juomme Suomen Kansallisoopperan pääjohtajan kanssa Stamfordin kunniaksi murskaavan makeat Singapore Slingsit Raffles-hotellissa, jonka siirtomaavallan aikaisten pääovien edessä seisovat edelleen valkoisiin univormuihin ja turbaaneihin tällätyt vahtimestarit rinnalla roikkuvine kunniamerkkeineen ja airueen nauhoineen. Olemme tulossa Kansallisbaletin ”Anna Kareninan” harjoituksista. Teos esitetään illalla kansainvälisillä huippuesityksillä hemmotellulle paikalliselle väelle sekä niille lukuisille ulkomaisille agenteille, jotka suuntaavat tänne saadakseen katsauksen siitä, mitä maailman taide-elämässä tapahtuu parhaillaan.

Raffles-hotelli ja ovimies. Old imperial school on voimissaan.

Raffles-hotelli ja ovimies. Old imperial school on voimissaan.

Päivän urbaanitarina koskee Kansallisoopperan teknistä johtajaa. Hän oli saanut takaisin hukkaamansa upouuden puhelimen ”Anna Kareninan” miljoonakaupungin paikalliselta näyttämöavustajalta.

Nainen oli löytänyt puhelimen taksista ja ottanut sen talteen, kun oli huomannut sen olevan samanlainen kuin suomalaisella perheenpäällä, jonka talossa hän toimi päivisin kotiapulaisena. Hän oli heti soittanut ensimmäiseen taltioituun numeroon. Puheluun oli vastattu Suomesta. Puhelimessa oli ollut teknisen pomon poika, jolle kotiapulaisrouva saattoi ilmoittaa, että ai jaha, hän tapaakin omistajan heti seuraavissa harjoituksissa, joissa apulainen toimii näyttämöavustajana.

Sosialistinen demokratia

Missään ei välity vaikutelmaa, että tällä pienellä saarella on lähes yhtä paljon asukkaita kuin Suomessa, vaikka se on kooltaan vajaa kymmenesosa Uudenmaan läänistä. Asukastiheys on Wikipedian mukaan yli 6 700 henkeä neliökilometrillä. Kaupunki on yhdistelmä jättimäisiä liikepalatseja, siirtomaarakennuksia, joista on pidetty hyvää huolta, sekä hyvinvoivien ihmisten yksityisasuntoja. Taideinstituutin veranta ja piha esittelevät modernia veistotaidetta. Koko keskustaa ympäröi suunnaton, hautovan lämmin kasvihuone, jonka puistot ja bulevardit soluttautuvat seitin lailla keskustaan asti. Joki soljuu rauhaisana rantapenkereille rakennettujen ravintolakortteleiden välissä ja merenlahden partaat ovat täynnään korkealle kurottavia pilvenpiirtäjiä. Lahdella on ehkä tuhat laivaa redillä.

Water Tours vie vesille. Rannoilla hahmottuu vieri vieressä rakennustyömaita kimpussaan lukuisat nostokurjet. Sight Seeing -aluksen kattokerrostumien räystäät, ikkunapuitteet ja kokka ovat täynnä taidokkaita puuleikkauksia ja keraamisia fantasiaeläinten pienoispatsaita. Joskus on nähty niin paljon vaivaa ihmisten esteettisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Täällä on näennäisesti kaikki se, mistä valkoisen valloittajan lisäksi myös nyky-Kiina näyttää unelmoivan.

Leijonan kaupunkivaltion turistilaivasto liikenteessä.

Leijonan kaupunkivaltion turistilaivasto liikenteessä.

Ja kuinka helposti unohtuukaan, että kyse on Singaporen ikiomasta ”sosialistisesta demokratiasta”, jossa yli kuuden hengen kokoontumiset vaativat poliisin luvan ja jossa huumausainerikos on peruste kuolemantuomiolle. Aiemmin kiellettyä purukumia saa kuitenkin jo ostaa apteekeista, jos näyttää henkilöllisyyspaperinsa.

Ja silti The New York Times, jonka asiantuntija on hiljattain kutsunut maan politiikkaa dynastiseksi, on määrätty maksamaan maan hallituksen jäsenille 86 000 dollaria vahingonkorvausta.

Kaupunkivaltio rikastuu rikastumistaan, vaikka lama ravistelee koko muuta maailmaa, eikä juuri missään kanneta huolta singaporelaisten kansalaisoikeuksista. Onhan maassa toki sama bruttokansantuote per capita kuin naapureillamme Ruotsissa.